Johanna Laakkonen (b. 1988) is a multidisciplinary artist living and working in Helsinki. Laakkonen graduated with Master of Fine Arts degree from The Academy of Fine Arts Helsinki in 2019. Laakkonen works with painting from observation and wood carving art at their studio in Helsinki, and has actively participated in exhibitions since their graduation. Laakkonen has also performed burlesque art since 2015 under the name Lorelai Blue. Laakkonen’s figurative paintings engage in playful conversation with the history of portraiture and the drapery painting tradition.

Työskentelystäni; 

Käsittelen taiteelllisen työskentelyni teemoja maalaustaiteen, puukaiverruksen, sekä alter egoni Lorelai Bluen kautta. Taiteellinen työskentelyni on kokonaisuus, jossa kertomani tarina ohjaa välineen valintaa. Kukin ilmaisumuoto vaikuttaa toiseen ja teemoista muodostuu rönsyilevä kudelma joissa toistuvat aistillisuuden, sileyden ja rosoisuuden, sekä peittämisen ja paljastamisen teemat. 


Maalatessani työskentelen mieluiten havainnosta. Työhuoneeni seinällä on kankaita, joita maalaan ja tutkin katseellani. Minua kiinnostaa erityisesti maalaamani kohteen materiaalin tunnun ja aistillisuuden välittäminen, mutta myöskin maaliaineen ja maalauspohjan itsensä materiaalisuus. Maalaukseni ovat kerroksellisia ja niissä on viittauksia taiteen historiaan; metodisiin draperiatutkielmiin, koristeellisiin käsitöihin, vanhojen muotokuvien ylellisiin kulisseihin lähes käsinkosketeltavine laskostuvine silkkeineen ja sametteineen. 


Kankaat toimivat maalauksissani lähtökohtana, josta käsin tutkiskelen erilaisia maalaamiseen ja tilallisuuteen liittyviä kysymyksiä. Teokseni ovat naturalisia, mutta illuusio ikkunan lailla avautumasta maisemasta kangasasetelmineen rikkoutuu usein lähemmin katsottuna.  Kankaiden reunat haihtuvat ilmaan ja siveltimenvedot rispaantuvat paljastaen maalauksen materiaalisen luonteen.


Alter egoni Lorelai Bluen kautta käsittelen erilaisia kehollisuuteen, sukupuoleen ja queer identiteettiin liittyviä kysymyksiä omakuvien sekä esitysten muodossa. Esitykset ovat camp-henkinen kokonaisuus, jossa yhdistyy tanssillisuutta, performanssia, liioittelua sekä satiiria.


Taustassani on taideopintojen ohella myös vaatetusompelijan opintoja; käsityöläisyys on erottamaton osa taiteilijaidentiteettiäni. Käsityöt ja niiden materiaalit näkyvät sekä maalauksieni aihevalinnoissa, että työskentelytavassani. Työstän maalauksiani ja kaiverruksiani usein pitkään ja metodisesti, tehden teoksia varten tutkielmia, sekä materiaalikokeiluja. Minulle maalauksella, burleskilla tai puukaiverruksella ei ole keskenään hierarkisia eroja taiteellisen työni välineenä. Miellän itseni myös yhtä lailla käsityöläiseksi, kuin kuvataiteilijaksi.
 

Kuvataiteilija Petra Innasen teksti. Kirjoitettu Losing the Thread (of time) näyttelyn yhteyteen Kesäkuussa 2020.

 

 

"Ajatuksia Johanna Laakkosen taiteesta;

Laakkosen uusimmat teokset ovat kerroksellisia ja heti ensinäkemältä ne jättivät jälkeensä mielessä kaikuvia lauseita sekä halun nähdä lisää ja lähempää. Poikkeuksellisena aikana syntyneet teokset ovat jatkumoa Laakkosen taiteen teemoihin, laskoksiin, kuvioituihin kankaisiin ja niistä luotuihin asetelmiin.


Uusissa teoksissa tasoja on lisää. Ne ovat sukua edeltäjilleen, mutta nyt näkyvissä on myös säröjä.
Juuri nuo säröt jäivät soimaan ajatuksiini.


Teokset johdattavat historiallisten hovien pukuloiston kahinaan, kuin tutkimusmatkalle Eurooppalaisen maalaustaiteen historiaan. Taidokkaasti maalatut teokset esittävät ensinäkemältä kiiltävän ja ylellisen maailman, pompöösit juhlavat kulissit, ornamenttikuvioidut silkiit ja taftit laskostuvat välkkyvässä loisteessa ja tarkasti havannoidut valot ja varjot lähettävät kimaltaviin hoveihin, jäykästi poseeraaviin aatelisiin ja heidän ylellisiin asustuksiinsa.


Teoksissa esiintyvät koristellut kankaat nostavat ajatuksiin naiselliseksi miellettyjen käsitöiden perinteen, loputtomat koruompeleet, sormustimen kopahduksen neulaan yksinäisessä linnantornissa.


Hiljalleen katseen kulkiessa houkuttelevilla pinnoilla se pysähtyy purkaantuneeseen lankaan, näkyvään pistokseen, silittämättömään ryppyyn tai rispaantuneeseen reunaan. Kangas katoaa ilmaan, illuusio särkyy. Ankaran ristopistotyön ja runonlausunnan lomassa värttinä pistää sormeen ja veri roiskahtaa sametiselle helmalle.

❝Pintojen ihastelu muuttuu haluksi kurkistaa kankaiden taakse, nähdä jatkuuko rosoinen betoniseinä, löytyykö toinen todellisuus.❞

Taiteilija nostaa kankaan jonkun eteen, verhoaa maailman näennäiseen täydellisyyteen ja sitten itse raottaa verhoa ja paljastaa toisen totuuden. Pintojen ihastelu muuttuu haluksi kurkistaa kankaiden taakse, nähdä jatkuuko rosoinen betoniseinä, löytyykö toinen todellisuus. Trompe L`oeilin perinnettä jatkaen Laakkonen houkuttaa katsojan mukaansa itse rakentamaansa illuusioon ja kun matkaan lähtee, hän itse särkee sen.


Katsojan tehtäväksi jää nähdä mitä paljastuu. Kulissi, näennäinen täydellisyys, mielikuva omasta itsestä, uskaltaako verhoa raottaa ja pystyykö paljastuvan todellisuuden käsittelemään?


Herkkä sivellin vaihtuu talttaan ja puskee maalauksen koristeellisuuden kolmiulotteiseksi. Pinnassa syntyy keskustelu Laakkosta kiinnostavasta teemasta, käsityöläisyyden ja korkean taiteen, sileän ja rosoisen liitosta. Hän sukkuloi menetelmien välillä. Peittäminen ja paljastaminen on myös osa hänen alter egonsa Lorelai Bluen maailmaa jossa hän työstää kehon ja sukupuolen politiikkaa burleskin voimakkaan visuaalisin keinoin. Lorelai Blue on Laakkosen luoma elävä teos, jonka hän verhoaa ja paljastaa miten itse valitsee, aivan kuten hänen maalauksissaan esiintyvän todellisuudenkin. 

9.6. Helsingissä
Petra Innanen"

©2020 by Johanna Laakkonen